7.10.1983

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Elvi A oli pojilleen Simo ja Esko A:lle tiedoksi toimituttamansa haasteen nojalla Kemijärven KO:ssa lausunut, että hän oli 13.5.1978 vahvistetulla kauppakirjaksi otsikoidulla asiakirjalla luovuttanut Simo ja Esko A:lle hänelle kuuluviksi edellytetyt avio-oikeusosuudet eli puolet tiloista x ja y. Kauppahinta oli 150 000 markkaa, josta kauppakirjaan tehdyn merkinnän mukaan kuitattiin kauppakirjan allekirjoituksella maksetuksi 75 000 markkaa. Loppuosan 75 000 markkaa Simo ja Esko A sitoutuivat maksamaan vuoden kuluessa kaupantekopäivästä lukien. Luovutusta oli pidettävä pätemättömänä, koska Elvi A ei omistanut kumpaakaan tilaa eikä avio-oikeutta voinut erikseen luovuttaa. Sen lisäksi sovittu kauppahinta oli niin alhainen, että se oli ilmeisessä epäsuhteessa kiinteistöjen arvoon nähden. Simo ja Esko A olivat oikeustoimen tehdessään olleet tästä epäsuhteesta tietoisia, kun taas Elvi A sairautensa ja vanhuutensa vuoksi ei ollut ymmärtänyt kiinteistöjen todellista arvoa. Samasta syystä Elvi A ei myöskään ollut ymmärtänyt oikeustoimen merkitystä. Simo ja Esko A olivat siten tietoisesti käyttäneet hyväkseen Elvi A:n ymmärtämättömyyttä ja edustaneet itselleen sellaista omaisuutta, jonka arvo oli ilmeisessä epäsuhteessa heidän siitä lupaamaansa vastikkeeseen nähden. Oikeustoimi oli näin ollen syntynyt kiskomisen seurauksena sellaisissa olosuhteissa, että Simo ja Esko A:n niistä tietoisina oli kunnianvastaista ja arvotonta vedota oikeustoimeen. Vielä Elvi A oli lausunut, että koska Simo ja Esko A eivät olleet suorittaneet kauppakirjaan maksetuksi merkittyä 75 000 markkaa eivätkä velaksi jäänyttä kauppahinnan osaa, he olivat olennaisesti rikkoneet sopimukseen perustuvat velvollisuutensa. Mainituilla perusteilla Elvi A oli vaatinut, että kyseinen luovutus julistettiin pätemättömäksi tai että Simo ja Esko A ainakin velvoitettiin suorittamaan hänelle kauppahinta 150 000 markkaa 6 prosentin korkoineen 75 000 markalle 13.5.1978 lukien ja 75 000 markalle 13.5.1979 lukien.

Simo ja Esko A:n vastustettua kannetta KO p. 10.11.1982 oli lausunut selvitetyksi, että Elvi A oli 13.5.1978 vahvistetulla kauppakirjalla myynyt pojilleen Simo ja Esko A:lle hänelle edellytetyt avio-oikeusosuudet eli puolet tiloista x ja y 150 000 markan kauppahinnasta. Siitä oli kuitattu maksetuksi 75 000 markkaa kauppakirjan allekirjoittamisella ilman eri kuittausta. Loppu kauppahinta ostajien tuli suorittaa viimeistään vuoden kuluessa kaupantekopäivästä. Kauppahinta ei ollut kuitenkaan osaksikaan suoritettu eivätkä vastaajat olleet väittäneet edes aikovansa sitä suorittaa.

KO oli, huomioon ottaen Elvi A:n taloudellisen aseman ja henkilökohtaiset olosuhteet kokonaisuudessaan katsonut että ostajat olivat olennaisesti rikkoneet sopimukseen perustuvat velvollisuutensa, sekä sen vuoksi julistanut kaupan pätemättömäksi.

Rovaniemen HO, jonka tutkittavaksi Simo ja Esko A olivat saattaneet jutun, t. 10.11.1982 oli katsonut selvitetyksi, että Elvi A oli 13.5.1978 allekirjoitetulla ja kaupanvahvistajan vahvistamalla kauppakirjaksi nimetyllä luovutuskirjalla luovuttanut pojilleen Simo ja Esko A:lle avio-oikeuteen perustuvat oikeutensa 24.8.1975 kuolleen aviopuolisonsa Johan A:n omistamiin tiloihin x ja y. Luovutuskirjaan oli tosin merkitty kauppahinnaksi 150 000 markkaa, mutta koska asianosaisten oli näytetty luovutuksen tapahtuessa suullisesti sopineen, ettei mitään kauppahintaa todellisuudessa makseta. Elvi A ei voinut vedota luovutuskirjaan merkittyyn kauppahinnan maksamista tarkoittavaan ehtoon.

Luovutus oli tehty ennen osituksen toimittamista Elvi ja Johan A:n perillisten välillä. Luovutuksen oikeusvaikutukset riippuivat siitä, tuliko Elvi A saamaan osituksessa osuuksia kysymyksessä olevista tiloista. Luovutus oli siten tarkoittanut vastaisen saannon kohteena olevaa omaisuutta. Luovutusta oli sinänsä pidettävä pätevänä.

Näyttämättä oli jäänyt, että Elvi A sekä Simo ja Esko A olisivat kauppahinnan maksamatta jättämisen lisäksi sopineet muista luovutuskirjaan merkitsemättömistä oikeustoimen päättämiseen oleellisesti vaikuttaneista ehdoista tai että asiakirja muutoin olisi Simo ja Esko A:n tieten saanut toisen sisällyksen kuin Elvi A oli tarkoittanut taikka että luovutus olisi muullakaan Elvi A:n väittämällä perusteella pätemätön.

Edellä lausumillaan perusteilla HO oli, kumoten KO:n päätöksen, hylännyt kanteen kokonaisuudessaan.

Pyytäen valituslupaa Elvi A haki muutosta HO:n tuomioon. Lupa myönnettiin. Simo ja Esko A antoivat heiltä pyydetyn kirjallisen vastauksen muutoksenhakemukseen.

Elvi A vaati, että hänen KO:ssa esittämänsä kanne hyväksyttiin. Lisäksi hän vaati, että kysymyksessä olevaan luovutukseen sovellettiin varallisuusoikeudellisista oikeustoimista annetun lain 36 §:n säännöstä, sellaisena kuin tuo lainkohta oli 17.12.1982 annetussa, 1.1.1983 voimaan tulleessa laissa, ja luovutus julistettiin kohtuuttomana pätemättömäksi.